Kirjoittanut Bob Fickes
Emme koskaan pysty näkemään tai ymmärtämään sitä, mitä todella tapahtuu ympärillämme maailmassa tässä hetkessä. Tulevaisuudessa katsomme usein taaksemme ja ajattelemme: "Noniin, tuon takia se tapahtui!" Tämä on erityisen totta silloin kun tiedämme, että karma on tulossa. Vaikka tietäisimme, että se on tulossa, ja yrittäisimme välttää sitä parhaamme mukaan, jollakin hetkellä sokeudumme ja se tapahtuu kuitenkin. Tämä on yksi tapa, jolla maailmankaikkeus testaa meitä nähdäkseen, ovatko meidän uskomuksemme vain mielemme luomia uskomuksia vai sydämessämme olevia todellisia uskomuksia.
Maailmankaikkeus haluaa nähdä, perustuvatko meidän totuutemme ja uskomuksemme itsemme ulkopuolisiin lähteisiin, vai perustuvatko ne syvällä sisällämme olevaan todelliseen totuuteen. Tästä esimerkkinä on tarina Atlantiksen viimeisistä päivistä. Valotyöntekijöille kerrottiin, että Atlantiksen loppu saapuisi tiettynä päivänä tulevaisuudessa. Jokainen tiesi tämän päivämäärän jo vuosia etukäteen. Kaikki henkiset ihmiset tekivät omat valmistelunsa. Normaalit ihmiset eivät uskoneet siihen, joten he jatkoivat elämäänsä totutulla tavallaan.
Sitten tuo päivä saapui eikä mitään tapahtunut. Normaalit ihmiset sanoivat: "Sanoinhan sinulle, ettei mitään tapahtuisi". Monet henkiset ihmiset menettivät uskonsa ja alkoivat epäillä, onko henkinen totuus todellista. Sitten, tasan vuosi myöhemmin tapahtui katastrofi: Atlantis vajosi mereen ja hävisi kokonaan. Siitä selvisivät ainoastaan ne, jotka tiesivät totuuden syvällä sydämessään ja ymmärsivät, että maailmankaikkeus liikahtaisi silloin kun ihmiset eivät odottaisi sitä. Kun vedenpaisumus saapui, ne ihmiset, jotka olivat katsoneet syvälle omaan sydämeensä, olivat turvallisessa paikassa ja pääsivät pakoon. Kaikki muut ihmiset menehtyivät. Eivät sen vuoksi, että heitä olisi rangaistu, vaan siksi että heidän mielensä olivat sokeita totuudelle. Universumi ei tunne rankaisemista. Mutta meidän mielemme voi olla sokea merkeille, jotka osoittavat oikean tien. Totuus ohjaa meidät oikealle tielle, jolloin elämästämme tulee onnellisempi. Meidän erehdyksemme ja arviointivirheemme johtavat meidät virheisiin. Rangaistusta ei ole olemassa. On olemassa ainoastaan hyvän tietoisuuden summa ja huonon käsityskyvyn virheet.
Tämän tarinan opetus on se, että emme koskaan saa uskoa jonkin asian tapahtuvan sen perusteella, mitä toiset kertovat meille. Meidän tulee katsoa omaan sydämeemme ja todeta, onko tämä asia totta itsellemme vai ei. Todellinen elämä ei ole sitä, mitä näemme tässä maailmassa. Se on syvempi totuus, jonka tietää vain oma sydämemme. Kukaan toinen ei voi kertoa sitä meille. Kukaan toinen ei voi varoittaa meitä etukäteen. Meidän tulee uskoa sydäntämme riippumatta siitä, mitä koko maailma kertoo meille, mukaan lukien sen, mitä mestarit kertovat. Meidän jokaisen pitää huolehtia omasta itsestämme. Jos seuraamme sydäntämme ja uskomme Valoon, sydämemme ohjaa meidät turvalliseen paikkaan, jossa mikään ei voi vahingoittaa meitä. Sydämemme tietää aina mitä se ei voi nähdä, mutta mielemme uskoo vain tässä maailmassa näkemämme järjellä ymmärrettävät asiat.
Me kaikki olemme opettelemassa totuuden näkemistä. Jos pystymme uskomaan sydämeemme myös vastoinkäymisten aikana, olemme ainoalla tiellä parempaan elämään. Seuratkaa sydäntänne ja uskokaa siihen silloinkin kun mielenne epäilee. Älkää koskaan luopuko vain sen vuoksi, että muu maailma on eri mieltä. Vain teidän oma sydämenne tietää totuuden ja ohjaa teitä sellaisilla tavoilla, joita mielenne ei pysty ymmärtämään. Kun opitte kuuntelemaan sydämen ääntä, olette saanut kaikkein suurimman lahjan. Valaistuminen ei ole seurausta siitä, että teette oikeat asiat tässä maailmassa. Valaistuminen on seurausta siitä, että teette oikein sydämenne mukaan ettekä koskaan luovuta. Seuratkaa sydäntänne, niin se johdattaa teidät onnelliseen elämään tässä maailmassa sekä äärettömässä henkisessä maailmassa, joka asuu sydämessänne tälläkin hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti