Unelmia uudesta maailmasta: kulkuvälineet

Sue J. Davis:  Transport


Minulla on pikkuinen lentävä lautanen. Se on oikein mukava ja nopea.

Siihen tarvitsee vain määritellä määränpään koordinaatit ja haluttu reitti. Kaikki muu - ohjaus, vuorenrinteiden välttely, toisten lentävien lautasten ohittelu jne - hoituu automaattisesti,  mikä on valtava helpotus autolla ajamisen jälkeen. Siinä voi rentoutua ja vain nauttia näköaloista.

Se pystyy kiidättämään minut toiselle puolelle maapalloa tunnissa ja vartissa, jos haluan viettää viikonlopun sisareni luona. Ja voin valita eri reitin joka kerta, jolloin näen aivan uusia paikkoja. Lautasen seinät pystyvät muuttumaan läpinäkyviksi (kuituoptiikkaa hyväksikäyttäen),  joten mikään ei estä näkyvyyttä.

Pystyn myös menemään ylös ilmakehän yläpuolelle, jolloin näen kauniin maapallomme avaruudesta käsin. Minusta on ihana katsoa, miten laajalle alalle vihreys on levinnyt Saharan autiomaassa ja miten sademetsien uusiutuminen on edistynyt.

Jotkut ystävistäni ovat viettäneet aikaa kauempanakin:  Marsissa tai Plejadeilla tai jopa Andromedalla. Minä olen käynyt lomamatkalla Siriuksella -  joka oli yhtä ihmettä alusta loppuun - mutta en halua lähteä kovin kauaksi maapallolta juuri nyt. Minun työni on täällä,  kuten myös minun rakkauteni ja intohimoni. Ainakin toistaiseksi.

Jotkut ihmiset asuvat kylissä, pikkukaupungeissa tai suurkaupungeissa. Minä olen aina halunnut asua keskellä luontoa ja nyt se on mahdollista ilman että turmelen sitä. Mutta kiitos lentävän lautaseni, en ole eristyksissä muista.

Minulla on todella mukavia naapureita hajallaan tällä alueella. Ja parinkymmenen kilometrin päässä on pieni yhteisö, missä käyn useamman kerran viikossa työskentelemässä yhteisön puutarhassa tai kahvilla ystävien kanssa tai lautailemassa merellä.

Kaupunkiin on matkaa sataviisikymmentä kilometriä. Käyn siellä laulamassa kuorossa, tanssimassa, opiskelemassa ja viettämässä aikaa kumppanini kanssa, joka on kaupunginvaltuuston jäsen (silloin kun hän ei ole kokki, puutarhuri tai surffailija). Hän harjoittelee tullakseen kaupunginvaltuutetuksi, joten hänen on parasta olla siellä. Ja jos suoraan sanotaan, niin hän viihtyy parhaiten kaupungissa. Niinpä me molemmat voimme asua siellä missä itse haluamme mutta viettää kuitenkin paljon aikaa yhdessä - ja kaikki kiitos kuuluu rakkaille lautasillemme.

Kaupungissa liikkumiseen on kehitetty hyppyasemia. Ne ovat pieniä huoneita, aivan kuin hissejä,  joita on ympäri kaupunkia. Menet sisään, ovet sulkeutuvat, sanot sen aseman nimen minne haluat mennä, ovet avautuvat ja olet perillä.

Maaseudulla asuu myös joitakin ihmisiä, joilla ei ole lentäviä lautasia. He käyttävät paikallisia takseja. Niitä ajavat seuraa rakastavat ihmiset, joista on mukava olla koko ajan menossa ja viettää suurin osa ajastaan ilmassa. Maksun voi suorittaa millä tahansa yhdessä sovitulla tavalla - kotitekoisella kakulla, puutarha-avulla, millä tahansa. Tosin yhä suurempi osa ihmisistä ei välitä ottaa maksua palveluistaan, sillä me kaikki tiedämme, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - ja nykyään yhä kiihtyvämmällä tahdilla.

Pitemmät matkat maapallolla hoituvat edelleen lentokenttien kautta, mutta nykyään käytetään painovoiman kumoavia lentokoneita eikä kiitoratoja enää ole. Lentoliput, tullitarkastukset, passit ja turvatarkastuksetkin ovat historiaa.

Tosin edelleen pitää hakea lippua, jos haluaa lähteä lentomatkalle Planeettojenvälisestä terminaalista, mutta se johtuu ainoastaan logistisista syistä. Liput ovat ilmaisia ja ne saa varsin nopeasti. Vielä pitemmät matkat  - esimerkiksi Siriukseen tai Plejadeille - pitää tehdä Tähtienvälisen terminaalin kautta, joka on Jupiterin portaalin lähellä.

Kaikesta tästä upeasta tekniikasta huolimatta me emme ole lopettaneet käyttämästä ruumiitamme! Mutta me urheilemme vain kun itse haluamme ja sillä tavalla miten itse haluamme. Minusta on mukava tanssia ja lainelautailla. Ja tietenkin kävellä luonnossa, mutta olen enemmän huvikävelijä kuin vakava patikoija.

Minun veljeni ovat innokkaita pyöräilijöitä. He ovat olleet mukana kehittämässä ja rakentamassa upeita uusia pyöräteitä Britanniaan. Nyt kun suurin osa maanteistä on poistettu (uusien tekniikkojen avulla) ja laajoja maa-alueita on vapautettu, voidaan tehdä pyöräteitä ja polkuja jalankulkijoille, jotka seurailevat maastoa ilman että maantiet katkaisevat niiden kulkua.

Mutta tietenkin me kaikki opettelemme teleporttaamista, kaukosiirtymistä. Joillekin se on helpompaa kuin toisille. Lapset oppivat sen melkein hetkessä. Jos he eivät olisi niin hyviä ja rakastavia eikä maailma olisi niin turvallinen,  tästä voisi tulla ongelma. Mutta nykyisellään se ei ole ongelma. Enää ei vanhempien tarvitse kuljettaa lapsiaan kouluun eikä koulun jälkeen harrastuksiin. Enää ei ole ruuhka-aikoja eikä autojonoja. Lapset yksinkertaisesti vain ilmestyvät oikeaan aikaan sinne, missä heidän pitääkin olla. Reippaina, iloisina ja täynnä tarmoa.

Lähde:
Sue J. Davis:  unelmia uudesta maailmasta. Kuvitelmia siitä millainen uudesta maailmasta voisi tulla...

Unelmia uudesta maailmasta: Koti

Sue J. Davis:  Koti


Minulla on pieni talo mäenrinteessä. Rinne on jyrkkä, syrjäinen ja lintuja täynnä olevien pensaiden peitossa.

Rinne saa olla jyrkkä,  koska me emme enää tarvitse maanteitä. Ja se saa olla syrjäinen, koska me emme enää tarvitse sähkölinjoja,  puhelinlinjoja tai vesijohtoja.

Minun taloni on pieni, koska minulla ei ole tarvetta varastoida paljon tavaraa. Ja sitäpaitsi minulla on monistaja ja hävittäjä. Monistaja tuottaa melkein kaikki tarvitsemani asiat ja kun en enää tarvitse niitä, hävittäjäni palauttaa ne takaisin energiaksi. (Ja wc-pytyn alle on asennettu yksi.)

Tosin säilytän itselläni muutamaa lempivaatettani,  vaikka minun ei oikeastaan tarvitsisi. Pystyisin yhtä helposti monistamaan ne. Säilytän tietenkin omatekemäni taideteokset sekä kirjani ja omat muistiinpanoni. Sekä ne käsintehdyt tavarat, jotka ystäväni ovat tehneet itse. Niin, ja tietenkin kristallit. Mutta ne ovat ystäviäni.

Joillakin ihmisillä on keittiö,  mutta sellaiset ihmiset rakastavat kokkaamista. Minä en pidä ruuanlaitosta, mutta rakastan hyvää ruokaa. Niinpä lataan esimerkkiannoksia monistajaani,  joka tuottaa täysin keittiömestarin mallin mukaisia gourmet-annoksia. Nigel Slater on tehnyt niitä paljon,  samoin Heston Blumenthal. Ne ovat nopeita, herkullisia ja täysin luotettavia -  eikä jälkeenpäin tarvitse tiskata!

Kumppanini pitää ruuanlaitosta,  joten hänellä on hyvinvarusteltu, kaunis ja tilava keittiö. Itse asiassa hän voisi kevyesti viettää koko päivän keittiössä tai puutarhassaan, missä hän kasvattaa suurimman osan ruuastaan. Hän tekee sitä omasta mielenkiinnostaan ja rakkaudestaan -  rakkaus, rakkaus, rakkaus - ja kuka minä olen moittimaan häntä? Hänen valmistamansa annokset ovat aina erityisiä eivätkä koskaan samanlaisia.

Jotkut ihmiset ovat kokonaan lopettaneet syömisen. He elävät energiavoimalla. Luulen, että jotkut heistä eivät koskaan oikein pitäneet syömisestä. Siitä oli vain vaivaa ja harmia, joten he olivat iloisia päästessään siitä eroon. Galaktiset ystävämme tekevät molemmilla tavoilla: heidän ei tarvitse syödä, mutta he syövät omaksi nautinnokseen ja vaihtelun vuoksi silloin kun heistä tuntuu siltä.  Luulen, että meistä tulee jossain vaiheessa samanlaisia.

Minulla on puhdistuskaappi. Laitan sinne ne vaatteeni,  joita en kierrätä energiaksi. Puhdistuskaappi irrottaa vaatteista lian kastelematta niitä ja liuottimia käyttämättä.

Asunnossani on myös automaattinen puhdistustoiminto. Kun minä itse olen ulkona, se ajaa läpi pesu- ja pölytysohjelman. Taloni on putipuhdas ilman mitään vaivaa ja työtä. Ystäväni Jean on kääntänyt puhdistustoiminnon pois päältä, koska hänestä on mukava siivota itse. Outoa mutta totta!

Ai niin,  ja talon pinnat pystyvät vaihtamaan väriä silloin kun haluan. Myös valaistus muuttuu lämpimäksi tai kylmäksi, kirkkaaksi tai himmeäksi.  Se on niin imartelevaa! Vaikka sillä ei enää nykyään ole niinkään paljon väliä,  koska me kaikki olemme hyvännäköisiä.

Minulla on suihku ja kylpyamme. En tarvitse niitä, koska meidän ruumiimme eivät enää tuota niin paljon jätettä kuin aikaisemmin.  Sitäpaitsi voin tarvittaessa mennä istumaan puhdistuskaappiin. Mutta suurin osa ihmisistä nauttii siitä, että he voivat mennä kylpyyn tai suihkun alle.  Nyt kun energia on ilmaista ja vettä on aina runsaasti, siihen ei liity syyllisyyden tunteita, joten voimme nauttia kokemuksesta täysillä. Joillakin ihmisillä on puutarhassaan kuumia altaita tai lämpimiä vesiputouksia, jotka ovat ihania!

Ja yleiset kylpylät -  miten taianomaisia paikkoja ne ovatkaan! Niitä on ripoteltu puutarhoihin tai puiden katveeseen tai vuorenrinteille. Ne ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa. Voit mennä ottamaan kylvyn kuun valossa ilman rihmankiertämää kahdelta yöllä ja saat olla täysin rauhassa kenenkään häiritsemättä.


Lähde:
Sue J. Davis:  Unelmia uudesta maailmasta. Kuvitelmia siitä, millainen uudesta maailmasta voisi tulla...