Tom Kenyon: Psyko-hengellinen detoksifikaatio: ajatuksia ja huomioita

Lähes kolmekymmentä vuotta kestäneen psykologisen neuvonantajan ja psykoterapeutin urani aikana olen havainnoinut monia psyykkisiä ja emotionaalisia myrkytyksen muotoja sekä asiakkaissani että itsessäni.

Olen myös havainnoinut, kuinka ruumis ja mieli käsittelevät näitä myrkkyjä, miten ne sulkeutuvat ja tulevat esiin, sekä miten ne muuttuvat tai neutralisoituvat muutosprosessin aikana.

Tässä lyhyessä artikkelissa haluaisin jakaa joitakin näistä havainnoista ja toivon, että ne hyödyttävät lukijoita, jotka ovat kohdanneet tämänkaltaisia myrkkyjä itsessään, ja/tai jotka käyttävät muutostekniikoita muihin.

Selvitetäänpä ensin termit. Sana psyko-hengellinen koostuu kahdesta sanasta - psykologinen ja hengellinen. Ajatuksena on, että siinä yhdistyvät psykologinen ja hengellinen alue. Tällä mielen ja tunteiden alueella psykologinen materiaali vaikuttaa hengelliseen kokemukseen. Ja myös tällä alueella yksilön hengelliset osat voivat vaikuttaa psykologiseen, mitä ne usein tekevät.

Annan esimerkin siitä, mitä tarkoitan.

Emman Jumala

Vuosia sitten minuun otti yhteyttä nainen, joka oli masentunut. Hänen aviomiehensä oli kuollut noin yhdeksän kuukautta aikaisemmin terminaalivaiheen sairauteen yli neljänkymmenen avioliittovuoden jälkeen ja miehensä mukana nainen oli menettänyt parhaan ystävänsä sekä rakkaan elämänkumppanin. Tämän lisäksi nainen oli ollut miehensä ainoa hoitaja viimeiset kaksi vuotta. Miehen kuoltua nainen oli menettänyt kaiken mielenkiintonsa maailmaan ja tunsi itsensä yhä eristyneemmäksi ystäviensä sosiaalisesta verkostosta. Hänen suruaikansa oli selvästi pitkittynyt.

Alkuhaastattelussa kyselin hänen kiinnostuksen kohteistaan ja harrastuksistaan nähdäkseni mitä voisi käyttää hänen auttamisekseen. Hän mainitsi ohimennen olleensa innokas puutarhuri mutta luopuneensa siitä kun hänen piti alkaa huolehtia puolisostaan.

Ymmärsin, että Emma (nimi muutettu) eli nyt köyhtynyttä elämää, jonka oli aiheuttanut hänen kykenemättömyytensä identifioida itsensä muuna kuin naisena, joka oli pitänyt huolta aviomiehestään. Kun mies ei ollut enää Emman elämässä, hänellä ei ollut aavistustakaan kuinka koota palaset yhteen.

Tämä oli klassinen psykologinen tapaus ja minun ensisijainen tehtäväni hänen terapistinaan oli auttaa häntä löytämään tie takaisin ihmissuhteiden ja henkilökohtaisen elämäntarkoituksen maailmaan.

Valitsin ohjata hänet sisäisen huomiokyvyn vastaanottavaan tilaan käyttäen Milton Ericksonin hypnoositerapiaa, joka käyttää metaforisia tarinoita aktivoidakseen parantumiseen tarvittavia, yksilön sisällä piilossa olevia mahdollisuuksia. (metafora = kielikuva, vertaukseen perustuva lausekuvio, suom.huom.)

Tunsin varsin hyvin ne mielentilat, joita Ericksonin hypnoosi tuottaa, koska olin käyttänyt sitä työssäni noin kymmenen vuotta ennen kuin Emma tuli hakemaan minulta apua. Mutta en ollut valmistautunut siihen, mitä Emma teki metamorfoosilla, jonka loin.

Koska hän oli ollut puutarhuri, loin tarinan joka osoitti hänen tilanteensa uudelleenistutusta tarvitsevan kasvin metaforalla.

Yksi Ericksonin hypnoositerapian kauneuksista on se, että alitajuinen mieli tunnistaa ensisijaisen kielikuvan kyseistä yksilöä koskevaksi viestiksi. Täten Emma ymmärsi epäsuoran viestin, että uudelleenistutusta tarvitseva kasvi oli hän itse.

Tässä tarinassa kasvi ei enää mahtunut ruukkuunsa, joten se piti siirtää suurempaan astiaan. Kun kasvi laitettiin uuteen, paljon suurempaan ruukkuun, se oli shokissa, koska siinä oli niin paljon tilaa eikä se tiennyt mitä tehdä. Sitten annoin Emmalle suggestion, että kasvin juuret alkoivat levittäytyä multaan niin ettei itse kasvi tiennyt siitä ja että nämä samat juuret alkoivat - automaattisesti, ilman että kasvi edes tiesi mitä tapahtui -  vetää itseensä kaikkia niitä ravinteita, joita kasvi tarvitsi kasvaakseen.

Tämän hyvin kielikuvamaisen tarinan avulla loin rikkaan pohjan, jota Emman alitajunta saattoi hyödyntää. Odotin, että hän käyttäisi metaforia apunaan luodakseen uusia sisäisiä resursseja, jotka auttaisivat häntä levittämään omat juurensa ulos maailmaan ja lopulta solmimaan uudelleen sosiaalisia kontakteja (erittäin tärkeä psykologinen asia). Mutta en voinut kuvitellakaan, että tämä kuusikymppinen nainen menisi persoonansa ohi transpersoonaalliseen todellisuuteen.

Tarinan loppua kohti Emma alkoi itkeä kevyesti. Vähän sen jälkeen hän alkoi nyyhkyttää. Muutaman minuutin kuluttua, joiden aikana olin hiljaa antaakseni hänen kokea tunteensa täysin, Emman nyyhkytykset loppuivat ja hän alkoi hymyillä. Itse asiassa hänen kasvonsa näyttivät riemukkailta.

Lopetin tarinani, joka oli luonteeltaan sarja piiloviestejä hänen alitajunnalleen, jotta hän löytäisi sisäiset resurssinsa päästäkseen ulos depressiostaan ja löytääkseen uusia tapoja yhdistyä maailmaan.

Huomasin, että hänen hengityksensä oli muuttunut hyvin pinnalliseksi tässä vaiheessa, mikä on merkki siitä että hän prosessoi jotain tajuntansa erittäin syvällä tasolla.

Istuin Emman kanssa hiljaisuudessa muutaman minuutin kunnes hän aukaisi silmänsä.  Hän katsoi ensin ikkunaa ja myöhäisiltapäivän auringonpaistetta, joka tulvi toimistooni. Ja sitten hän katsoi minua hymy kasvoillaan.

Kysyin, mitä oli tapahtunut ja hän kuvasi, miten hänestä oli tullut kasvi ja kaikki viestit kasvista hän otti viesteinä itsestään. Tarinan loppupuolella hän tunsi, kuinka miehen kaksi kättä nostivat hänet ylös taivaaseen. Vasta kun hän oli saapunut taivaaseen (tuntien itsensä selvästi kasviksi) hän tajusi, että kädet kuuluivat Jumalalle.

Jumala puhui Emmalle yhtä selvästi kuin minä olin puhunut hänelle. Hän kertoi, että Emma oli tehnyt kaikkensa mitä pystyi puolisonsa eteen eikä saisi huolehtia. Hänen tunteensa nousivat pintaan kun hän kertoi tätä osaa tarinasta ja hän mainitsi myös, että tässä vaiheessa hän oli alkanut nyyhkyttää.

Sitten, Emma sanoi, Jumala laski kasvin taivaasta pilvien läpi alas ja istutti tiukasti maahan.

Joskus tapahtuu taianomaisia hetkiä, kun asiakas onnistuu tunkeutumaan perustavien kysymysten sydämeen ja noina hetkinä tulee usein tunne, että ongelma on jotenkin ihmeellisesti ratkennut. Ja että kaikki mitä tarvitaan, on vain vähän aikaa, jotta tulokset näkyvät tuon ihmisen elämässä. Olimme saavuttaneet tuollaisen hetken ja istuimme Emman kanssa hymyillen toisillemme, luullakseni tuntien että kaikki olisi hyvin.

Kysyin Emmalta huolettomaan sävyyn, voisiko hän kertoa miltä Jumala näytti. Hetkeäkään epäröimättä hän vastasi asiallisesti, että Jumalalla oli valkea tukka ja pitkä valkea parta. Ja Emma sanoi, että kun Jumala laski hänet alas maahan, hän tiesi että kaikki järjestyisi.

Kiitin Emmaa tästä kertomuksesta ja varasin hänelle uuden ajan kahden viikon kuluttua, jotta voin nähdä miten asiat kehittyivät.

Se Emma, joka saapui kahden viikon päästä toimistooni, ei juurikaan muistuttanut sitä masentunutta naista, joka oli astunut ovesta sisään ensimmäisellä kerralla.

Tämä Emma oli onnellinen ja itsevarma. Hän kertoi, että heti tapaamisemme jälkeen hän oli mennyt taimimyymälään ja ostanut muutaman uuden ruukun kotona oleville kasveillensa. Hän oli myös ottanut yhteyttä vanhoihin ystäviinsä ja kertoi minulle, että hänen sosiaalinen elämänsä oli nyt aivan liian kiireistä eikä hän ehtinyt enää tavata minua enempää - asia, johon suostuin mielihyvin.

Emman kokemus toimistossani oli loistava esimerkki siitä, miten henkinen kokemus voi vaikuttaa tai muuttaa psykologista aineistoa.

Emman ongelma oli tyypillinen niille, jotka pitävät huolta rakkaistaan pitkiä aikoja ja sitten menettävät heidän sairauteen. Tällöin henkilö menettää usein identiteettinsä "huolenpitäjänä" ja ilman tätä tunnetta hän kokee toisenkin tason menetyksen.

Asia, jota pidän mielenkiintoisena Emman tapauksessa, on se että hänen depressionsa ratkaisu tapahtui spontaanin "fantasian" keinoin. Ja tämän "fantasian" kehitti hänen oma alitajuntansa vastauksena Ericksonin metaforaan, johti hänet klassiseen transpersoonalliseen kokemukseen. Tällä tarkoitan, että hän joutui olemuksensa tilaan joka ylitti hänen persoonallisuutensa, mystiseen maailmaan jossa hän koki "Jumalan käden" olevan osallisena vapauttamiseen depressionsa emotionaalisesta vankilasta.

Haluan selvittää, mitä tarkoitan sanomalla Emman "fantasia". Hänen kokemuksensa tapahtui minun toimistossani psykoterapiaistunnon aikana. Tämän kaltaisessa työssä Emman kaltaisia kokemuksia kutsutaan "fantasioiksi", koska ne muistuttavat unia. Yleisesti ottaen mielenterveysammattilaiset eivät pidä tämänlaisia "fantasioita" todellisina, vaan pikemminkin jonkinlaisina mentaalisina/emotionaalisina  toiveina - psyyken ilmentymän toteutumina. En pysty sanomaan, oliko Emman ja Jumalan kohtaaminen enemmän "fantasiaa" vai todella itse Jumaluuden puuttuminen asiaan. Tämä on mysteerikirjallisuuden alaa, tai tässä tapauksessa, Forum-teatterin jossa yleisö osallistuu näytelmään.

Emman terapeuttina minun tehtäväni oli pragmaattinen;  auttaa Emma ulos depressiosta. Jos näytelmästä vastaava ohjaaja oli itse Jumala, niin olkoon sitten. Jos se oli yksinomaan Emman alitajunnan kehittämää täyttä "fantasiaa", niin hyvä niin.

Haluan kuitenkin sanoa tämän. Kun Emma oli syvällä hypnoottisessa transsissa ja koki omat vaikutelmansa Jumalasta, minä pystyin tuntemaan käsin kosketeltavan hengen läsnäolon toimistossani ja ylimaallisen armon tunteen. En pysty sanomaan, mistä se oli lähtöisin. Mutta voin sanoa, että minua kosketti syvästi yksinkertaisuus ja eleganssi, jotka olivat Emman kohtaamisessa hänen oman Jumala-versionsa kanssa.

On myös mielenkiintoista, että Emma koki Jumalan vanhana miehenä, jolla oli valkea tukka ja pitkä valkea parta. Olen nimittäin työskennellyt satojen yksilöiden kanssa, joilla on ollut erilaiset kulttuuri- ja uskonnolliset taustat, ja melkein jokaisessa tapauksessa Jumaluus esittäytyy kyseisen henkilön odotusten ja uskon perusteella.

Olipa Emman ja Jumalan kohtaamisen perimmäinen luonne mikä tahansa, sillä oli syvällinen vaikutus häneen. Käytännössä yhden istunnon aikana se lopetti Emman depression ja muutti hänen käytöksensä eristäytyneestä sosiaaliseksi maailmaa ja ystäviään kohtaan. Tämä on radikaali muutos, joka tapahtui siitä syystä että Emman henkinen tai transpersoonallinen luonto informoi (tai vaikutti) hänen psykologista luontoaan.

Emman tapauksessa tapaaminen hänen olemuksensa transpersoonallisten osien kanssa sai aikaan henkilökohtaisen vapautumisen.

Joskus kuitenkin ihmisillä on toisenlaisia reaktioita transpersoonallisiin kokemuksiin, jotka on luonut käsityskyvyn muuttuneet tilat. Nämä reaktiot ovat hyvin persoonallisia ja havaintoni mukaan vaihtelevat suuresti ihmisestä riippuen.

Muutama vuosi sitten pidin esityksen ja annoin parantavan ääninäytteen suuressa kongressissa Saksassa. Tuo nimenomainen ääniesitys toi esille useita erillisiä muutosenergioita ja äänikuvioita. Esityksessä oli kiehtovaa se, että monet ihmiset tunsivat äänien kohottavan ja inspiroivan heitä, kun taas muutama läsnäolija kertoi saaneensa samoista äänistä pahoinvointia ja ärsytystä.

(alkuperäinen teksti jatkuu vielä)

http://tomkenyon.com/psycho-spiritual-detoxification