Yhtenä päivänä olin aloittelemassa meditaatiota ja pyysin mielessäni, että sieluni antaisi minun tuntea olemassaolonsa ja rakkautensa. Vähän sen jälkeen tunsin valtavan valon ympäröivän ruumiini ja sydämeni laajenevan niin, että se ei tuntunut mahtuvan rintaani. Purskahdin hysteeriseen itkuun, joka kuitenkin tuntui ihmeellisen hyvältä, aivan kuin se olisi vienyt pois sydämeeni kerääntynyttä kipua. Kun olin rauhoittunut, mieleeni tuli ajatus: nyt on aika alkaa kirjoittaa. Tunsin, että haluan jakaa kokemuksiani ja kerätä yhteen kaikki ne matkallani suureksi avuksi olleet tiedonjyväset, joista saattaisi olla apua muillekin.
Olen keskiverto keski-ikäinen perheenäiti, jolla ei ole mitään erikoisia kykyjä. En osaa kanavoida viisaita henkiä enkä keskustella henkevästi kissojeni kanssa ajatuksen tasolla (paitsi että ne näyttävät lukevan minun ajatuksiani ilman mitään ongelmia). "Henkinen herääminen" on hieno termi, joka tuntuu vieraalta. Kuitenkin koin jotain sen tapaista ollessani noin 35-vuotias. Kuten varmaan suurin osa ihmisistä, aloin etsiä vastauksia henkisiin kysymyksiin. Luin kotikyläni kirjaston muutamat asiaa käsittelevät kirjat useaan kertaan, kävin auralukemuksessa ja osallistuin jollekin henkisen alan kurssillekin, josta tosin en enää muista mitään. Elämä vei eteenpäin, kaikenlaista opettavaista sattui matkan varrella ja luullakseni jotain otinkin opikseni. Jotain taas en ja niitä asioita olen sittemmin opiskellut uudestaan elämän polulla. Eniten olen aina ihmetellyt sitä, miten todellinen henkisyys on mahdollista yhdistää ihmisen arkielämään, ja tätä asiaa yritän nyt tässä blogissakin tutkiskella. Tällä hetkellä olen työttömänä, joten minulla on ollut aikaa mietiskellä, meditoida ja etsiä tietoa sekä itseni sisältä että ulkoapäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti