kirjoittanut Kellie Fitzgerald
Jokaisella on henkioppaita, enkeleitä, apuolentoja, elementaaleja - millä nimellä haluatkaan kutsua heitä. He eivät välitä siitä, miten kutsumme heitä, eivätkä he edes välitä siitä, tunnustammeko heidän olemassaolonsa. Nämä olennot on tehty puhtaasta rakkaudesta ja valosta, ja he ovat olemassa yksinomaan meitä auttaakseen. Kun opettelet kommunikoimaan omien avustajiesi kanssa, tulet hämmästymään siitä, miten erilaiseksi elämäsi muuttuu.
Minulta kysytään usein, miten voimme kommunikoida näiden olentojen kanssa. Tässä on yksi menetelmä, jota olen opettanut monille. Olen havainnut tämän tekniikan olevan mitä yksinkertaisin monille ihmisille. Ensin mene ulos ja poimi ensimmäiset kaksi pikkukiveä, joihin tunnet vetoa. Niiden tulee sopia hyvin sinun käteesi ja mahtua sinun taskuusi. Voit tietysti käyttää myös kristalleja, keppejä tai mitä tahansa valitsemaasi esinettä. Ideana on pitää kahta eri esinettä, joista toinen on "kyllä"-esine ja toinen on "ei"-esine. Tässä tekstissä käytän esineistä nimitystä kivi.
Tutki kiviäsi ensin tarkkaan. Huomioi, millä tavalla ne eroavat toisistaan ja millä tavalla ne ovat samanlaisia. Punnitse niiden painoa kädessäsi sekä pintaa: ovatko ne sileitä vai karheita. Päätä, kumpi niistä on "kyllä" -kivi ja kumpi on "ei" -kivi.
Pitele kädessäsi kyllä-kiveä ja sano itseksesi - hiljaa tai ääneen - "kyllä". Huomioi, miltä kivi tuntuu, kun sanot sen. Tuntuuko se lämpimältä vai kylmältä? Tuntuuko se lähettävän sinulle väreilyä? Tunnetpa mitä tahansa, se on juuri oikea asia sinulle. On myös täysin hyvä, jos et tunne mitään.
Tee nyt sama ei-kivelle. Tuntuuko se samanlaiselta vai erilaiselta kuin kyllä-kivi? Monet ihmiset ovat kertoneet tuntevansa selkeän eron näiden kahden kiven lähettämän energian välillä. Mutta jos et tunne mitään, sekin on hyvä.
Kun olet käynyt läpi tämän harjoituksen, valitse jokin yksinkertainen "kyllä tai ei" -kysymys, jonka kysyt oppailtasi (tai millä nimellä haluatkin kutsua heitä). Yleensä kehotan ihmisiä valitsemaan jonkin päivänselvän kysymyksen, kuten esimerkiksi: Onko taivas sininen? Mutta tähän kelpaa mikä tahansa selkeä kysymys, johon voi vastata joko kyllä tai ei. Pitele yhtä kiveä molemmissa käsissäsi, sulje silmäsi, avaa mielesi ja kysy kysymys. Minun ehdottamassani kysymyksessä "onko taivas sininen?" tuntisit vetoa kyllä-kiveen. Ja jos olisin kysynyt "onko minun nimeni Rufus Rastus?", olisin tuntenut vetoa ei-kiveen. Kuten aina, on täysin ok, jos et tunne mitään ensimmäisillä kerroilla. Usein tarvitaan paljon harjoitusta mielen avaamiseksi tarpeeksi, jotta voi todella tuntea jotain. Ottaapa se kuinka kauan tahansa, se on juuri oikea aikamäärä sinulle. Sen jälkeen kun pystyt tuntemaan vastaukset kivien avulla, olet valmis siirtymään eteenpäin ja kysymään oppailtasi muita kysymyksiä.
Ensimmäisillä kerroilla, kun yrität kommunikoida oppaittesi kanssa, saatat tuntea sen olevan varsin hankalaa, mutta se on ok. Se muuttuu helpommaksi harjoituksen myötä ja sitten tunnet olosi mukavammaksi. Tarvitset hiljaisen paikan, jossa sinua ei häiritä. Monet ihmiset menevät mielummin ulos, mutta voit yhtä hyvin olla sisällä. Sinun pitää aina aloittaa alusta, ja ensimmäinen askel kommunikointiin on keskittyminen sekä mielen tyhjentäminen. Visualisoi valkoinen valo, joka tulee sisään päälaeltasi ja menee selkärankaasi alas aina jalkoihisi asti, mistä se jatkaa matkaansa maahan. Koska vasta aloittelet kommunikointia oppaittesi kanssa, kysy yksinkertaisia kyllä tai ei -kysymyksiä aluksi sen sijaan että pyytäisit monimukaisia vastauksia monimukaisiin kysymyksiin. Ota useita syvähengityksiä ja tyhjennä ajatuksesi. Jos olet perehtynyt meditointiin, tässä on kyse juuri siitä. Ota mukava asento, sulje silmäsi ja rentoudu. Aseta tavoitteeksesi päästä yhteyteen oppaittesi kanssa ja kysy kysymyksesi. Pitele yhtä kiveä kummassakin kädessäsi. Sinun pitäisi tuntea vetoa jompaankumpaan kiveen.
Jonkin ajan kuluttua et enää tarvitse kiviä saadaksesi vastauksia oppailtasi. Aivan kuten mikä tahansa uusi taito, tämäkin vaatii jonkin verran harjoitusta. Lopulta tulet niin taitavaksi hankkimaan vastauksia oppailtasi, että pystyt vain kysymään mielessäsi kysymyksen ja saat siihen samantien vastauksen. Älä turhaudu, jos se vie pitkän aikaa, sillä opettelussa ei todellakaan ole aikarajaa. He ovat joka tapauksessa aina kanssasi.
Kellie Fitzgerald
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti